Miekkailu

Kuopion Miekkailijat

Kuopion Miekkailijat ry:n perustamiskokous pidettiin 10.2.2005 Kuopiossa yhdeksän perustajajäsenen voimin. Ennen varuskunnan sulkemista Kuopiossa miekkailtiin aktiivisesti. Aikojen saatossa, harrastajien muuttaessa muihin maisemiin, hieno laji kuitenkin vaipui uneen. Herätys tapahtui kevättalvella 2005, jolloin Kuopion Miekkailijat perustettiin. Joukkomme on siis vielä nuori ja pieni, mutta tietenkin erittäin innokas.

Tule mukaan, uutta verta kaivataan!

www.kuopionmiekkailjat.net

Lyhyt katsaus miekkailuun ja sen historiaan

Miekkailu on kehittynyt vuosituhansien saatossa vaarallisesta, sotaisasta mittelöstä turvalliseksi ja nykyaikaiseksi urheilulajiksi. Miekkailu on monipuolinen laji, jossa tarvitaan vahvaa peruskuntoa, nopeutta, kimmoisuutta, etäisyyksien hahmottamista, hyvää reaktiokykyä ja taktista silmää. Tavoitteena on osua vastustajaan miekalla pistäen ja samalla pyrkiä puolustautumaan vastustajan pistoilta.

Nykyaikaisten välineiden ja tekniikoiden esi-isät löytyvyt Renessanssin ajan Italiasta ja Englannista sekä Aurinkokuninkaan hovista Ranskasta. Noina aikoina miekoista kehitettiin helposti mukana kuljetettavia, ohutteräisiä ja kevyitämalleja. Aateliset nuoret miehet puolustivat kunniaansa kaksintaisteluin ja hävinneelle ei näissä mittelöissä käynyt yleensä kovinkaan hyvin. Samoihin aikoihin siirryttiin miekalla lyömisestä pistotekniikkaan, koska ilman haarniskaa miekkailevaa vastustajaa oli helpompi vahingoittaa pistämällä. Samalla pystyi suojaamaan itseään paremmin. Vaikka tekniikat ovat edelleen samankaltaisia, on vastustajan vahingoittamisen tavoite poistunut kokonaan. Miekat ovat nykyään tylppiä, varusteet suojaavat tehokkaasti ja vaimentavat myös pistojen aiheuttamaa painetta.

Urheilumiekkailu jaetaan nykyisin kolmeen eri lajiin: florettiin, kalpaan ja säilään. Miekkailu on ollut olympialaji vuodesta 1896 ja on näin yksi niistä harvoista lajeista, joka on ollut mukana modernien olympialaisten synnystä saakka kaikissa olympialaisissa. Kiitos tästä kuulunee paroni Pierre de Coubertinille, modernien olympialaisten isälle, joka harrasti miekkailua itsekin.

Miekkailu luetaan ns. vaarallisiin lajeihin, joten se vaatii erityiset lisenssit ja vakuutukset. Tiukoilla ottelusäännöillä ja turvallisuusmääräyksillä pyritään välttämään onnettomuudet, jotka onneksi ovatkin hyvin harvinaisia. Miekkojen terät ovat notkeita ja kärki päättyy nuppiin – urheilumiekat eivät siis ole teräviä. Miekkailumaskit ovat teräsverkkoa, miekkailukäsine paksua ja pehmustettua nahkaa. Varusteet tarkistetaan aina ennen kilpailuja. Ensimmäiseen haavoittumiseen asti käytyjen kaksintaistelujen perinteenä miekkailupuku on valkoinen, jotta veri näkyisi välittömästi. Tavallaan samasta syystä sanotaan miekkailunopettajien takkien olevan mustia; jos oppilas huomaa haavoittaneensa opettajaansa, hänestä ei koskaan tule hyvää miekkailijaa.